13+3

Joitain merkintöjä viime viikoilta:

Np-ultra oli ja meni ja kaikki oli ok.

Kerroin töissä pomolleni vauvasta. Jännitti aivan hirveästi, mutta hän otti sen tosi hyvin. Huoh. Yksi paljon vaivannut asia pois päiväjärjestyksestä.

Ostin uuden pyörän, sellaisen maantiepyörän, jolla pääsee kovaa. Ja lukkopolkimet. Pyrin hyötyliikkumaan sillä työmatkoja. Pari kertaa lenkin loppupuolella on tuntunut ikään kuin maha olisi "väsynyt", oudon tuntunut ja kova. Voiko näin aikaisin olla tällaisia tuntemuksia?

Naisten kymppi meni tänään kevyesti hölkäten. En ole juossut vähään aikaan, joten ajattelin ensin kävellä koko matkan. Olo oli kuitenkin niin hyvä, että uskalsin kokeilla juoksua ja lopulta juosta koko matkan.

Maha alkaa näkymään, ei ehkä vaatteiden läpi, mutta alasti. Varsinkin iltaisin pömpöttää.

Tähän mennessä paino noussut vasta 1kg, mutta mielestäni kehon koostumus muuttunut paljon enemmän kuin tuo yksi kilo antaisi ymmärtää. Lihasta on muuttunut painoltaan kevyemmäksi läskiksi. Takapuoleen tullut ekaa kertaa näkyvää selluliittiä :(

Yksinäistä

Raskaana oleminen on, ainakin tässä vaiheessa raskautta, tosi yksinäistä puuhaa. Tottakai mies ja perhe myötäelää, mutta jotenkin silti tuntuu tosi yksinäiseltä. Olisi ihanaa, jos joku läheisistä ystävistäni olisi myös raskaana, voisi jakaa tuntoja ja vatvoa aiheesta loputtomiin niin, että joku oikeesti ymmärtää miltä tuntuu. Ehkä sitten kun raskaudesta voi kertoa vapaasti, niin odottamisesta tulee erilaista.

Ylihuomenna np-ultra. Vielä ei ole ehtinyt jännittää, kun töissä on niin kauhea kiire. Uä on keskellä työpäivää, tärkeiden palaverien välissä. Toivottavasti uutiset ovat hyvät, en tiedä miten jaksan olla töissä tutkimuksen jälkeen vielä klo 12-20 jos uutiset ovat ikäviä..

Väsymys

Kysyin neuvolasta viime viikolla antamieni veri- ja virtsakokeiden tuloksia. Kaikki testitulokset oli ok, Hb oli 125, mistä olin vähän yllättynyt. Viime aikojen väsymyksen tasosta päätellen olin odottanut alempaa lukemaa.

Väsymys on tällä hetkellä aivan totaalista ja läpitunkevaa. Meinaan nukahtaa rattiin ja töissä tuntuu, että ajatus ei kulje eikä voi keskittyä mihinkään.

Vauva vie äitinsä voimat jo ennen syntymäänsä. Nyt menossa 9+3. Kyllä tää tästä helpottaa..

Varhaisultra

Kävimme tänään yksityisellä varhaisultrassa.

Kaikki oli ok. Tarkistettiin sikiöiden määrä, yksi (mies oli haaveillut kaksosista:) ja se oli kiinnittynyt oikeaan paikkaan. Pää-perä-mitta oli n. 1,8cm ja se vastasi kuulemma viikkoja 8+2 (laskennallinen 8+5). Maallikon silmään näytöllä näkyi paksu katkarapu, jonka keskivaiheilla sykki villisti pienen pieni piste. Kuviakin saatiin, mutta ei niistä kyllä oikein mitään selvää saa.

Lääkäri tarkisti myös kohdun ja munasarjojen kunnon ja selosti niiden rakenteen, mikä oli ihan mielenkiintoista nähdä.

Kelan suorakorvauksen jälkeen hintaa tutkimukselle jäi 123e.

Etuoikeutettu

Tilasin Maailma mustavalkoinen -kirjan, joka perustuu samannimiseen, lapsettomuutta käsittelevään blogiin.

Luin kirjan yhdeltä istumalta. Itkin. Ei ole sanoja.

Tiedän olevani erittäin etuoikeutettu.

8+2

Neljä päivää sitten ekassa neuvolassa terkkari raapusti äitiyskorttiin 7+5 eli tänään on sitten kai 8+2 menossa.

Torstaina mennään yksityiselle varhaisultraan. Jos siellä on kaikki ok, niin varmaan sen jälkeen raskaus alkaa pikku hiljaa konkretisoitumaan ja tuntumaan todelta. Tällä hetkellä raskaudesta ei muistuta mikään muu kuin jatkuva huonovointisuus, väsymys ja pohdinta siitä, miten välttää tyylikkäästi vapun juomatarjoilut. Ei kyllä oikeesti pysty tajuamaan, että meille tulisi lapsi..

Aika sais kyllä kulua vähän nopeammin!

Kasvukipujako

Viime viikonloppuna, perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin ihan kauheeseen kipu/kramppi kohtaukseen. Alavatsaan sattui tosi kovaan, kipu säteili selkään ja mikä omituisinta, sisäreisiin (!). Lisäksi oksetti ja koko kroppa oli kylmän hien peitossa. Olin ihan paniikissa ja aivan varma, että nyt on keskenmeno tai joku muu paha tilanne. Herätin miehen ja sanoin, että nyt lähdetään sairaalaan. Mies sitten nettiin katsomaan, että mikä lääkärikeskus olisi auki klo 02. Tällä välin kipu kuitenkin yhtäkkiä helpotti ja lopulta lakkasi kokonaan. Ihme homma. Mitään vuotoa ei tullut, ei seuraavinakaan päivinä.

Maanantaina soitin neuvolaan, jossa terkkari kertoi, että näinkin kovat kipukohtaukset ovat ihan normaalia. Tämä tieto helpotti ja rauhoitti mieltä, enkä olekaan sen jälkeen stressannut asiasta. Olen pystynyt ihan aidosti omaksumaan (ainakin hetkeksi :) ) asenteen, että keskenmeno tulee jos on tullakseen, siihen ei pysty vaikuttamaan, joten ei kannatta huolehtia etukäteen.

Kerroin raskaudesta ensin äidille ja iskälle, ja nyt vielä siskolleni. Aika aikaista vielä, myönnetään, mutta en vaan pystynyt olla kertomatta..


Tein "Aatulle" pienenpienet villasukat!